Juhlapyhän koittaessa jääkaappi ladataan täyteen kuin ydinlaskeumaa pelätessä. Niin tänäkin pääsiäisenä.
Lampaanpaisti oli tilattu jo hyvissä ajoin luomutilalta. Minttuhyytelöä oli varattu höysteeksi pari purkkia. Uusia perunoita, tuoretta parsaa, pashaa ja kulitsaa toi tuomisinaan mummi. Lisäksi leivoin meheviä rahkapiirakoita ja korvapuusteja. Alkupalaksi kylmäsavulohta ruisleivällä ja artisokkakeittoa. Ilta- tai yöpalaa varten juustoja, patonkia, hedelmiä. Eri lajeja salaatteja, ainakin näön vuoksi jos ei muuten. Hätävaraksi kaupan tiskistä mukaan tarttunut täytekakku. Kymmeniä suklaamunia.
Mies huolehti juomapuolesta. Kuohuvaa ja punaviiniä oli siististi kellarin hyllyllä. Passionlikööriä aterian päätteeksi. Mummin katkeamaton sanatulva soljuisi kevyesti hiprakkaisesta korvasta toiseen.
Kyllä herkuttelu puoltaa paikkaansa, vaikka tulee helposti ylensyötyä. Pöydän antimien äärellä käydään välillä fiksujakin keskusteluja.
Mutta eipä ole vatsa ollut aikapäiviin niin kipeä kuin pääsiäisenä. Kroppa ei tykkää mässäämisestä. Lampaanpaistia, rasvaista ja maukasta, tuli vedettyä ihan liikaa mokkakastikkeen kera. Kulitsa oli kimmoisaa ja pehmeää, sen päälle sivelin täyteläistä pashaa, johon oli piilottettu kuivattuja karpaloita. Suklaamunia, niin ja kaikki virpojille varatut herkut. Ah, syömistä, ja voih kaiken kruunaavaa kiireetöntä pötköttelyä.
Nyt pitäisi keksiä, miten katkaista kierre. Kuinka kutistaa vatsalaukkua, selittää sille, että nyt tämä on tältä erää ohi? Potkia itsensä ylös sohvalta lenkille, kun mielessään jo ahmii yläkaappiin unohtuneita suklaamunia?
Onneksi kohta on vappu.
Lampaanpaisti oli tilattu jo hyvissä ajoin luomutilalta. Minttuhyytelöä oli varattu höysteeksi pari purkkia. Uusia perunoita, tuoretta parsaa, pashaa ja kulitsaa toi tuomisinaan mummi. Lisäksi leivoin meheviä rahkapiirakoita ja korvapuusteja. Alkupalaksi kylmäsavulohta ruisleivällä ja artisokkakeittoa. Ilta- tai yöpalaa varten juustoja, patonkia, hedelmiä. Eri lajeja salaatteja, ainakin näön vuoksi jos ei muuten. Hätävaraksi kaupan tiskistä mukaan tarttunut täytekakku. Kymmeniä suklaamunia.
Mies huolehti juomapuolesta. Kuohuvaa ja punaviiniä oli siististi kellarin hyllyllä. Passionlikööriä aterian päätteeksi. Mummin katkeamaton sanatulva soljuisi kevyesti hiprakkaisesta korvasta toiseen.
Kyllä herkuttelu puoltaa paikkaansa, vaikka tulee helposti ylensyötyä. Pöydän antimien äärellä käydään välillä fiksujakin keskusteluja.
Mutta eipä ole vatsa ollut aikapäiviin niin kipeä kuin pääsiäisenä. Kroppa ei tykkää mässäämisestä. Lampaanpaistia, rasvaista ja maukasta, tuli vedettyä ihan liikaa mokkakastikkeen kera. Kulitsa oli kimmoisaa ja pehmeää, sen päälle sivelin täyteläistä pashaa, johon oli piilottettu kuivattuja karpaloita. Suklaamunia, niin ja kaikki virpojille varatut herkut. Ah, syömistä, ja voih kaiken kruunaavaa kiireetöntä pötköttelyä.
Nyt pitäisi keksiä, miten katkaista kierre. Kuinka kutistaa vatsalaukkua, selittää sille, että nyt tämä on tältä erää ohi? Potkia itsensä ylös sohvalta lenkille, kun mielessään jo ahmii yläkaappiin unohtuneita suklaamunia?
Onneksi kohta on vappu.
