Todennäköisyyden nimissä uusia katastrofeja ei liene heti ovella, mutta varmuutta siitä ei ole. Turvatyynyt, sopimusten noudattaminen ja järjen käyttö auttavat moneen, mutta sattuma sanoo aina painavimman sanan. Elämä koostuu lyhyistä, arvaamattomista hetkistä, joissa itsestäänselvyydet pyyhkiytyvät sekunneissa.
Jotta saa olon tuupattua raiteilleen, ei kauhuskenaarioihin pidä juuttua, vaan kääriä hihat.
Ensin lähden etsimään tammenterhoja, joita olen huomannut pihapolulla. Eri värisiä ja - kokoisia terhoja pilkottaa siellä täällä ruskeiksi kuivettuneiden tammenlehtien välistä. Tytär innostuu avukseni kerämään. Suunnittelemme, että varastoimme ne oravia varten ja jaamme pihan kurreille pakkasten tullen. Kenties myös askartelemme niistä jotakin.
Terholta toiselle, suunnittelematonta reittiä. Oravan homma tuntuu mukavalta, ja sillä on suorastaan meditatiivinen vaikutus. Mitä enemmän saalista kertyy, sitä polttavammin haluan saada kaiken talteen. Mieli tuulettuu, sillä hetken vain terhot merkitsevät.
Seuraavaksi teen ison vuoallisen makaronilaatikkoa. Paistan jauhelihan, keitän makaronit, sekoitan munamaidon. Suolaa, pippuria, oreganoa. Makaronilaatikon valmistaminen sujuisi puoliunessakin. Lopputulos on aina miltei sama, maistuva, mutta yllätyksetön. Silti lapset jaksavat joka kerta innostua tutusta ruoasta.
Viemäriputki on korjattu ja vuoto tyrehtynyt. Enää ongelmasta kertoo vessan seinässä ammottava aukko talon putkistoon.
Mies istuu muiden mukana pöydässä syömässä.
Laitan makaronilaatikon jämät jääkaappiin. Olen valmis kohtaamaan uuden viikon.
