Makaronilaatikossa on hyvä arki

Kun maanantaina kotona halkeaa viemäriputki ja perjantaina mies joutuu kolariin, jossa auto romuttuu, alkaa uuden viikon lähestyminen jännittää.

Todennäköisyyden nimissä uusia katastrofeja ei liene heti ovella, mutta varmuutta siitä ei ole. Turvatyynyt, sopimusten noudattaminen ja järjen käyttö auttavat moneen, mutta sattuma sanoo aina painavimman sanan. Elämä koostuu lyhyistä, arvaamattomista hetkistä, joissa itsestäänselvyydet pyyhkiytyvät sekunneissa.

Jotta saa olon tuupattua raiteilleen, ei kauhuskenaarioihin pidä juuttua, vaan kääriä hihat.

Ensin lähden etsimään tammenterhoja, joita olen huomannut pihapolulla. Eri värisiä ja - kokoisia terhoja pilkottaa siellä täällä ruskeiksi kuivettuneiden tammenlehtien välistä. Tytär innostuu avukseni kerämään. Suunnittelemme, että varastoimme ne oravia varten ja jaamme pihan kurreille pakkasten tullen. Kenties myös askartelemme niistä jotakin.

Terholta toiselle, suunnittelematonta reittiä. Oravan homma tuntuu mukavalta, ja sillä on suorastaan meditatiivinen vaikutus. Mitä enemmän saalista kertyy, sitä polttavammin haluan saada kaiken talteen. Mieli tuulettuu, sillä hetken vain terhot merkitsevät.

Seuraavaksi teen ison vuoallisen makaronilaatikkoa. Paistan jauhelihan, keitän makaronit, sekoitan munamaidon. Suolaa, pippuria, oreganoa. Makaronilaatikon valmistaminen sujuisi puoliunessakin. Lopputulos on aina miltei sama, maistuva, mutta yllätyksetön. Silti lapset jaksavat joka kerta innostua tutusta ruoasta.

Kun perhe kokoontuu makaronilaatikon ympärille, hetkeen tiivistyy erityisesti tällä kertaa tunne hyvästä arjesta. Tätä ainaista samaa, tavallista jatkumoa, silti ainutkertaista ja hyvää elämää.

Viemäriputki on korjattu ja vuoto tyrehtynyt. Enää ongelmasta kertoo vessan seinässä ammottava aukko talon putkistoon.

Mies istuu muiden mukana pöydässä  syömässä.

Laitan makaronilaatikon jämät jääkaappiin. Olen valmis kohtaamaan uuden viikon.

Vetovoiman outo logiikka

Ystäväni soitti ja pursuili intoa uudesta miesystävästään. Suuret tunteet jylläsivät niin voimallisesti, ettei hän saanut edes nukuttua.

Olin iloinen hänen puolestaan, mutta myös hiukan hämmästynyt. Kuviot olivat nimittäin tyystin toisenlaiset pari viikkoa takaperin. Silloin kuuma aihe oli kesälomalla löytynyt ihastus, jonka kanssa ystäväni jo varovasti pohti suhteen seuraavia askeleita. Nyt hänen eteensä oli yllättäen tupsahtanut toinen mies, joka oli vienyt heti jalat alta.

Ennen tätä romanssien ketjua kaverillani oli yli vuoden kuiva kausi, jolloin vaikutti siltä, ettei sopivaa könsikästä kenties enää koskaan ilmaannu. Toiveet ja odotukset uudesta suhteesta olivat kuitenkin suuret. Ja yks kaks varteenotettavia ehdokkaita tuntui riittävän joka sormelle.

Mikä saa ihmisestä yhtäkkiä sukeutumaan magneetin, joka alkaa vetää puoleensa hänen toivomiaan asioita?

Ensinnäkin tämä romanssikierteessä oleva ystäväni. Hänen ulkonäössään en ole havainnut suurempaa muutosta. Hän on ihan yhtä tyylikäs ja nätti kuin ennenkin, samoin fiksu ja hauska. Suorapuheisena hän on taatusti karkottanut aremmat kosijat, jos sellaisia on ylipäätään kohdalle osunut.

Voi olla, että hänen sisäisessä maailmassaan on tapahtunut joku liikahdus. Kukaties hän on aiempaa tietoisempi siitä, mitä etsii, ja osaa viestittää sitä ympäristöönsä. Ehkä avioerosta on jo kulunut sen verran aikaa, että hän osaa olla myös itsekseen, ja uuden arjen kuviotkin ovat tasaantuneet. Tilalle on tullut rentoutta.

Vastaavantyyppisen ilmiön olen kokenut töiden kanssa. Työrintaman ajoittaista hiljaisuutta olen jo oppinut tervehtimään hätääntymättä, sillä tiedän sen ennen pitkää häipyvän. Torpattujen juttuideoiden ja mönkään menneiden tarjousten lannistavassa suossa rämpimistä ei jaksa, ellei luota asiantilan muuttuvan. Ja se muuttuu. Yhtenä aamuna sähköposti alkaa taas laulaa ja puhelin helistä työtarjouksia. Vauhdikas karkelo käynnistyy kuin sormia napsauttamalla.

Aloin miettiä, onko tämä ilmiö sukua uutiselle, jonka bongasin äskettäin jostakin verkkosivuilta. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan sosiaalisessa mediassa statuksen tykkäämiset kasvattavat tykkääjien lukumäärää. Siis jos joku päivitys saa osakseen alussa tykkäämisiä, sitä enemmän se niitä poikii. Paljon "tykätty" asia jostakin syystä vetää ihmisiä puoleensa enemmän kuin sellaiset, joita juuri kukaan ei noteeraa. Selitystä tälle en muista - ehkä sitä ei ollutkaan, tai ainakaan kovin tieteellistä sellaista.

Voin kuvitella, että kun ihminen on tasapainossa, sinut tilanteensa ja toiveidensa kanssa, hän pääsee helpommin myönteiseen kierteeseen. Tietysti tavoitteisiin suunnistetaan valintojen voimin, mutta onnistumisessa on mukana myös joku muuttuja, jota on vaikea nimetä.

Hyväntahtoinen huomio nostaa esille kohteen luontaisen säteilyn ja voimistaa sitä. Mutta mikä huomion sitten alunperin laukaisee, on mysteeri.

Hipsteriärsytys

Heräsin aamulla hipsteriärsytykseen.

Myönnettäköön heti kärkeen, etten oikeasti tiedä, mitä hipsteri-nimitys virallisesti kattaa. Mielessäni hipsterit ovat niitä tyyriisti ja rennon trendikkäästi pukeutuvia tyyppejä, joilla on  akateeminen loppututkinto  kauppiksesta, valtsikasta tai taidealalta, työpaikka suunnittelu- tai viestintätoimiston kaltaisessa, jotka satsaavat laadukkaaseen arkeen niin muotoilun kuin syömisenkin suhteen, ja uskovat kasvihuoneilmiöön.

Hipsteri asuu Helsingin tai Turun keskustassa oivaltavasti remontoidussa asunnossa. Hipsterikaksiot ovat sisustuslehtien peruskauraa. Niissä on mietittyjä yksityiskohtia, erikoisia esineitä lapsuudenkodista tai matkoilta, huippudesignia ja kirpparilöytöjä huolettoman harkitusti yhdisteltynä. Paljon valkoista. Täydellisin hipsteriasunto on newyorkilaistyylinen loft.

Elämää hipsterikotiin tuo ulkomailta pelastettu älykäs löytökoira tai toinen hipsteri.

Hummerit ja macaronit hipsteri hakee Stockan Herkusta, luomulihan ja -juurekset Eat & Joystä, sushia hän syö ulkona harva se päivä. Siwa on hipsterille vulgääriyden huipennus, sieltähän ei saa kuin keskiolutta. Ainoastaan kriisissä, kuten juhlien jälkeisenä sunnuntaiaamuna, hän voi luikahtaa sinne ostamaan kevytjaffaa.

Viikonloppuisin ystävät kokoontuvat hipsterin valkeaan, teräksellä silattuun keittiöön valmistamaan yhdessä monimutkaisia gourmet-aterioita. Sienet ovat hipsterin uusin innostus, sillä Hoyerin Saimikin sienestää. Sieniretketkelle hipsteri suuntaa kavereineen kaupungin ulkopuolelle oransseissa Huntereissaan autopoolin näppärällä kiesillä.

Hipsterin elämässä mielenkiintoinen, luova työ on etusijalla, illat täyttyvät kuntoilusta, kekkereistä ja näyttelyn avajaisista. Iltarientoihin naishipsteri suuntaa suoraan töistä ammattimaisesti asusteita vaihtamalla: tennarit vaihtuvat Louboutineihin ja jättiolkakassi retrokirjekuorilaukkuun.

Työmatkat hipsteri kulkee kävellen, Jopolla, mummopyörällä tai lentokoneella, tosin viimeksi mainitusta hän maksaa vapaaehtoista lentoveroa ja potee hiukan tunnontuskia.

Yhtä kaikki, juuri ulkomaille suuntautuvat työ- ja lomamatkat ovat hipsterin garderoobin a ja o. Hän tuntee maailman metropolit kuin oman astiakaappinsa, ja hankkii muotia suoraan lempisuunnittelijoidensa butiikeista. Tyylistään hän ei tingi, eikä sorru feikkipradaan. Hän on aina huoliteltu ja käy säännöllisesti kampaajalla, kasvo- ja vartalohoidossa, hampaiden valkaisussa sekä suolihuuhtelussa.

Hipsterille työ on ainoa syy sairastua, kropastaanhan hän huolehtii kuntoilun ja ruokavalion avulla. Kun burn out kurkkii olan takana, hipsteri pitää töistä breikin. Silloin hän lähtee puoleksi vuodeksi joogaamaan Intiaan tai taidekurssille Italiaan. Mindfulness on tietysti tärkeää, sitä hän harjoittaa päivittäin.

Luonteeltaan hipsteri on melko mukava ja valoisa. Hän seuraa valppaasti maailman menoa, ja on tehnyt arjestaan kiehtovan brändin, jota hän täydentää nokkelilla twiiteillä. Englanninkielisiä sanontoja ja kielikuvia hän laskettelee eri yhteyksissä, välillä toki myös ranskaa. Se ei ole ihme, sillä hän lukee jatkuvasti uusinta ulkomaista kirjallisuutta, jota tilaa Amazonista.

Vähempikin ärsyttää lähiöön muumioitunutta einesarjen pyörittäjää, jonka eteisessä pesii kenkävuori ja hiuksissa kaksihaaraisia.

Vaikka hipsteri onkin hieman vieraantunut elämän varjopuolien viileydestä, hän on silti tarkemmin katseltuna oikeastaan aika suloinen ja vie elämäntavallaan möllikkäkulttuuriamme uuteen suuntaan.

Pahin ärsytys meni juuri ohi. Ehkä täysverinen hipsteri elääkin vain sisustuslehtien humpuukimaailmassa.