Carrien garderoobin salaisuus

Muutama viikko New Yorkin Williamsburgissa ja heti alkaa raksuttaa. Täällä liikkuessa oivalsin,miten Sinkkuelämän Carrie kykenee kolumnistin liksallaan ylläpitämään luksusgarderoobiaan: Williamsburgin vintagekaupat. Persoonallisia paljettitoppeja, silkkimekkoja, haalareita, hulppeita korkkareita ja säväyttäviä iltalaukkuja saa muutamalla kympillä.

Viikonloppuisin Manhattanin tyyliniekat tulevat sillan yli Williamsburgin puolelle tekemään löytöjä  ja nauttimaan ystävineen brunssia jossakin alueen kodikkaista kuppiloista.

Väkeä vetää myös Artists&Fleas Market 7th Streetillä, jossa muun muassa paikalliset korutaiteilijat myyvät tuotteitaan. Ja onhan täällä myös kiinnostavia taidegallerioita.

Olisiko mahdollista, että vaikkapa Helsingin Kalasatamaan syntyisi jotakin vastaavaa?

Hurraa, Paola ja Elina!

Eilen kävimme suomalaisen IvanaHelsinki -vaatemerkin konseptimyymälässä Manhattanilla tutustumassa syys- ja talvikauden Tapiola-Kauniainen -mallistoon ja valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kuvakollaasiin.

IvanaHelsingin myymälä sijaitsee Elizabeth Streetillä NolItassa. Kaupunginosan erikoinen nimi on lyhennys sanoista "North of Little Italy".  Italialaiset ovat alueelta pikku hiljaa häipyneet, tilalla on trendikkäitä putiikkeja ja baareja. Katu on saanut nimeä Kummisedän ohjaajan Martin Scorsesen lapsuuden asuinpaikkana.

IvanaHelsingin putiikin kapea, pitkä tila mutkittelee hauskasti talon läpi ja päättyy takaosaan rajattuun esiintymistilaan. Myymälävastaava kertoo, että tila on myös kohtaamispaikka, jossa he järjestävät poikkitaiteellisia tapahtumia ja kekkereitä, sillä liiketoiminnassa yhdistyy muodin lisäksi myös elokuva ja taide. Liikkeessä on esillä pienimuotoisesti muitakin brändejä, kuten suomalaisen LUMIn laukkuja.

Paikalla oli lukuisia suomalaisia New Yorkissa asuvia, mutta myös paikallisia. Hyväntuulinen muotisuunnittelija Paola Suhonen hääräsi mukana kameroineen. Tarjolla oli muun muassa hapankorppua, juustoa ja kurkkua  sekä limesiivuilla raikastettuja vodkadrinkkejä.

Elina Brotheruksen kuvakollaasi pyöri takaseinällä, ja taiteilija itse seurusteli iloisesti vieraiden kanssa. Kuviin on tallentunut tyyniä, tietoisuutta täynnä oleva hetkiä sykähdyttävissä maisemissa eri puolilla maailmaa. Vesi on usein puhutteleva elementti.

Vaatetangoilta olisin mielelläni valinnut ihanan mustan villamekon tai syvänsinisen hupputakin - oikeastaan melkein mitä vain.

Ennen kaikkea tuli tosi hyvä mieli rohkeista, itseään toteuttavista naisista. Takana on taatusti lahjakkuuden lisäksi valtavasti työtä. Tulos on ihailtava.

Trubaduuri Kai veti tunteella Autiotaloa. Paola kuvasi.

Bongauspapereita poikkeustilanteisiin

On hauskaa, kun koko kolmilapsinen perhe pääsee yhdessä matkalle, mutta kyllä se vaatii vanhemmilta myös pitkää pinnaa ja suunnittelua.

Yhdelle tulee taatusti kiljuva nälkä heti kun päästään liikkeelle. Vartin tallustelun jälkeen toisen kengät puristavat tai housut hankaavat. Vaihtoehtoja ovat myös kamala vessahätä, palelee/kuuma, törkeä jano ja totaalinen väsymys; ei liiku enää metriäkään. Nämä tulevat joka lapselle tietysti eri aikaan.

Välillä tuntuu, kun perheen kanssa reissaaminen olisi  jatkuvaa poikkeustilanteiden ratkomista.

Monia asioita voi ennakoida. Pakkaan reppuun välipalapatukoita, käsipyyhkeitä, piirusrusvälineet, hupparit ja juomapullot.

Kannattaa myös pitää taukoja sopivin välein. Juomista, jätskit tai vaan istuskelua puistonpenkillä.





Potkulaudat ovat osoittautuneet verrattomiksi isompien muksujen matkanteon vauhdittajina. Potkutellen he jaksavat huomattavasti pidempiä matkoja kuin kävellen, ja ripeämpi tahti on kaikille mukavampi. Pienin nököttää tyytyväisenä kärryissä

Potkulaudat saa yleensä lentomatkoilla ruumaan samaan tapaan kuin lastenvaunut, mutta kannattaa tarkistaa asia etukäteen lentoyhtiöstä. Toisinaan olemme joutuneet pakkaamaan laudat myös matkalaukkuun.

New Yorkin -reissulle teimme isommille lapsille viihdykkeeksi bongauspaperit. Paperiin  listattiin nähtävyyksiä Empire State Buildingista Vapaudenpatsaaseen, eläimiä oravista kilpikonniin, ruokia burgereista bageleihin ja julkisuuden hahmoja Obamasta Mikki Hiireen.






Jostakin syystä tällainen havainnointi innosti erityisen paljon 9-vuotiasta, jonka paperi oli pian ruksittu täyteen. Hän toivoi lisätehtäviä.

New Yorkin charmi

Jotkut kaupungit tekevät lähtemättömän vaikutuksen ja liittävät sinut magneetilla itseensä. New York on sellainen.

Kun ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten katselin Manhattania taksin ikkunasta, tuli lämmin tuttuuden tunne. Saman kuulemma kokee moni muu. Varmaankin lukuisat kaupungissa kuvatut  elokuvat ja tv-sarjat ovat tehneet sen kadut ja pilvenpiirtäjien silhuetit niin tutuiksi, että mielessään siellä on jo viettänyt aikaa.

Manhattan on myös ruutukaavansa ansiosta yksi helpoimmin hahmotettavia suurkaupunkeja - tai oikeammin sellaisen kaupunginosia. Avenuiden ja Streetien yhteys on johdonmukainen, jako down-, mid- ja uptowniin antaa sulavan rytmin. Liikenne on meikäläiseen verrattuna kohteliasta - liekö syy sitten korkeat vakuutusmaksut vai erilainen liikennekulttuuri, kenties molemmat.

Kaupungit kymmenet upeat museot ja galleriat tekevät matkailijalle sen ongelman, että aika ei meinaa riittää. Etäisyydet ovat kuitenkin melko pitkiä ja ensimmäisten päivien tehoa vaimentaa seitsemän tunnin aikaero ja jet lag.

Tänä syksynä minulla on ilo ihailla Manhattanin pilvenpiirtäjiä toiselta rannalta, Brooklynin Williamsburgista. Jet lagin jälkitilassa heräsin parina aamuyönä kesken unien, ja katselin kaupunkia yövalaistuksessa. Charmi ei ole todellakaan hiipunut.