Designpääkaupungissa on nyt elelty puoli vuotta. Kovin aktiivisesti en ole tapahtumien perässä ehtinyt juosta - jotenkin ovat menneet ohi. Mitä on irronnut?
Kokoro & Moi:n suunnittelema Designvuoden logo on ainakin tullut tutuksi. Se on pesiytynyt miltei jokaisen itseään jonakin pitävän firman nettisivulle. Yritykset ovat lähteneet teemavuoteen mukaan niin laajalla rintamalla, että vastedes mikään ei ole enää designilta turvassa. Sen piirissä ovat jopa arkiset ruokaostoksemme.
Tutuu kuin se perinteisesti designiksi mielletty, huonekalut, valaisimet, käyttöesineet, arkkitehtuuri, olisivat miltei unohtuneet. Tai oikestaan: ovatkohan ne tätä nykyä peräti jotakin ihan muuta?
Arkkitehtuurimuseon pihalle on noussut toukokuussa Paviljonki, väliaikastila teemavuoden tapahtumille. Siellä pitää käydä, vaikka Paviljongin nettisivu oli silmissäni niin sekava, etten jaksanut perehtyä tapahtumatietojen tulkintaan.
Lehdet ovat kantaneet kortensa kekoon julkaisemalla kilvan designille omistettuja erikoisnumeroita ja liitteitä. Itsekin olin tekemässä yhtä. Siinä oli ihan kivoja ajatuksen avauksia ja yritystä katsella laajemmin. Mutta kaiken yllä leijui epäelkeys siitä, kenelle se oli tarkoitettu; aktiiviharrastajalle vai ekakertalaiselle.
Teemavuoden yksi päämäärä on ollut korostaa designin merkitystä arjessa, eli sitä, miten jokainen asia vaatii huolellista ja ammattimaista suunnittelua, jotta se - tuote tai palvelu - toimisi hyvin ja helpottaisi elämäämme.
Tässä on teemavuoden dilemma. Designin arkipäiväistäminen on tuonut siihen niin paljon uusia ulottuvuuksia, että käsite on vesittynyt kaikenkattavaksi. Se ei ole enää oikein mitään kun se on kaikkea.
Tutuu kuin se perinteisesti designiksi mielletty, huonekalut, valaisimet, käyttöesineet, arkkitehtuuri, olisivat miltei unohtuneet. Tai oikestaan: ovatkohan ne tätä nykyä peräti jotakin ihan muuta?
Arkkitehtuurimuseon pihalle on noussut toukokuussa Paviljonki, väliaikastila teemavuoden tapahtumille. Siellä pitää käydä, vaikka Paviljongin nettisivu oli silmissäni niin sekava, etten jaksanut perehtyä tapahtumatietojen tulkintaan.
Lehdet ovat kantaneet kortensa kekoon julkaisemalla kilvan designille omistettuja erikoisnumeroita ja liitteitä. Itsekin olin tekemässä yhtä. Siinä oli ihan kivoja ajatuksen avauksia ja yritystä katsella laajemmin. Mutta kaiken yllä leijui epäelkeys siitä, kenelle se oli tarkoitettu; aktiiviharrastajalle vai ekakertalaiselle.
Teemavuoden yksi päämäärä on ollut korostaa designin merkitystä arjessa, eli sitä, miten jokainen asia vaatii huolellista ja ammattimaista suunnittelua, jotta se - tuote tai palvelu - toimisi hyvin ja helpottaisi elämäämme.
Tässä on teemavuoden dilemma. Designin arkipäiväistäminen on tuonut siihen niin paljon uusia ulottuvuuksia, että käsite on vesittynyt kaikenkattavaksi. Se ei ole enää oikein mitään kun se on kaikkea.
