Venetsian biennaali - syksyn kohokohta

Jos lokakuussa on mahdollisuus lähteä ulkomaille, suuntaan Italiaan ja Venetsian biennaaliin. Siellä saa upeissa puitteissa ajatuksia ruokkivan katsauksen eri maiden nykytaidetta tai arkkitehtuuria. Venetsiassa sää on usein syksyllä miellyttävä; ei läkähdyttävä, silti kesäinen. Lomakuukausien tungoskin on ohi.

Parillisina vuosina biennaalin pääroolin saa arkkitehtuuri. Tämän vuoden teema Fundamentals on palkitun hollantilaisen arkkitehdin ja näyttelyn kuratoineen  Rem Koolhaasin valitsema.

Biennaalialueita on kaksi; lähempänä San Marcon aukiota sijaitsevan Arsenalen telakka-alueen isot hallit sekä Giardinissa sijaitsevat kansalliset paviljongit.

25 euron lipulla pääsee kerran kumpaankin paikkaan, eikä lippua tarvitse käyttää samana päivänä – onneksi. Kummassakin kohteessa kun vierähtää helposti päivä.

Giardinissa sijaitseva päänäyttely Elements of Architecture pureutuu rakennusten eri osiin alkaen lattioista ja ovista päätyen tulisijoihin ja kattoihin.

Tulevaa ei visioida vaan haetaan näkemystä osien historiasta. Mielenkiintoista on havaita, miten vaikkapa ikkunan tarkoitus on vuosisatojen saatossa ja eri kulttuureissa muuttunut, tai kuinka parveke asemoituu yksityisen ja julkisen, sisä- ja ulkotilan välimaastoon ja toimii myös vallanpitäjien näyttämönä.

Suomi esittäytyy Keskuspaviljongin vieressä, omassa Alvar Aallon suunnittelemassa Aalto-paviljongissa, ja on myös mukana Sverre Fehnin suunnitteleman Pohjoismaiden paviljongin yhteisnäyttelyssä.

Seinäjokelaisarkkitehdin Anssi Lassilan (OOPEAA, Office for Peripheral Architecture) Re-Creation-installaatio on yhteistyöprojekti, jossa Lassilan suunnittelema puurakenne toteutettiin Kiinassa paikallisten arkkitehtien voimin, paikalliseen rakennuskulttuuriin soveltaen.






















Siinä kun Lassilan puumaja on jäyhän veistoksellinen, on kiinalainen bambusta rakennettu versio ilmava, valoisa, lähes leikkisä. Kummankin majan sisälle voi mennä tunnelmoimaan.

Aalto-paviljonki toimii installaatioiden välisenä siltana, jossa työprosessia avataan muun muassa videolla.

Alueella on muutama kahvila, joista saa ostaa pikku purtavaa ja juomia. Näyttelyn lomassa on kiva nauttia aurinkoisella terassilla kylmää valkoviiniä ja lepuuttaa katsettaan Venetsian laguunin laineissa.




Yksi suosikkejani oli Japanin paviljonki, jossa tarjottiin ideoita kyläyhteisöjen rakennusperinteistä.

Myös Iso-Britannia piti lippuaan korkealla. Viime vuonna britit olivat keksineet lisävetonaulaksi afternoon tea'n, joka houkutteli väkeä jonoiksi asti. Paviljongin takaosassa avautuva terassi onkin täydellinen paikka teehetkeen.

Arsenalin näyttelyalueen valloitus alkoi Italian osuudesta. Hallissa toisensa perään oli ripustettu valkokankaita, joiden molemmin puolin pyöri kohtauksia Italiassa kuvatuista elokuvista. Henkeäsalpaavia maisemia, hienoja rakennuksia, tunnustettuja ohjaajia, karismaattisia näyttelijöitä. Viihdyttävä, vangitseva kokonaisuus.

Kosovon teos oli vaikuttava perinnejakkaroista koottu installaatio. 

Dominikaanisen tasavallan installaation yli saattoi kävellä.

Kovin paljon ei biennaalin tarjontaa kykene kerralla pureksimaan, sillä useimmat näyttelyt ovat perusteellisia tietopaketteja, myös visuaalisesti stimuloivia. Viime vuotisessa nykytaiteen biennaalissa videoteosten suuri määrä teki näyttelyn katsomisesta jopa työlästä. Arkkitehtuuribiennaali ei ollut niin raskas, mutta nykytaiteen elämyksellisyyteen se ei yltänyt.

Talvi-iltoihin viemisiksi jäi pohdiskeltavan ohella myös materiaalia, jota valikoin parhaista näyttelyistä. Jos asuisin Venetsiassa, kävisin biennaalissa viikoittain, maistelisin sitä kerros kerrokselta.

Majoittuminen Venetsiassa ei ole halvimmasta päästä. Vaatimattomastakin hotellihuoneesta saa pulittaa toista sataa euroa. Jos viipyy pidempään kuin kaksi yötä, hyvä vaihtoehto on asunnon vuokraus. Vuokrakämppiä tarjoavia välittäjiä ja yksityisiä on netissäkin paljon. 

Tällä kertaa löysin yöpymispaikaksi kodikkaan B&B:n hieman sivusta, idylliseltä Lidon saarelta. Vaporettolla keikutteli seitsemässä minuutissa Giardiniin, kymmenessä Arsenaliin. Rannoistaan ja elokuvajuhlistaan kuuluisan Lidon hiekkarannat olivat jo hiljaisia, mutta iltauinnille tarkeni mainiosti. Rantaviivaa värittävät simpukankuoret.

Huono puoli Venetsiassa alkaa olla sen pääelinkeino, turismi. Keskusta-alue ja San Marcon aukiota ympäröivät kadut ovat välillä tukalan täynnä. Venetsia vetää laumoittain turisteja, jotka pyrähtävät vain lyhyelle visiitille. Valitettavasti se näkyy usein kunnianhimottomina ravintoloina  ja välinpitämättömänä palveluna. 

Jos yöpyminen onkin arvokasta, saa tuliaisiksi edullisesti Muranon lasihelyjä tai paikallisia nahkalaukkuja. Ja onhan Venetsia ainutlaatuinen, historiallinen kaupunki, jonne kannattaa mennä vaikkei nykytaide tai arkkitehtuuri väräyttäisikään. 

Venetsian biennaali  Fundamentals 7.6.-23.11.2014