Näkemiin prinsessat, hyvästi vaaleanpunainen!

Eilen oli aavistuksen tunteellinen päivä.

Tytär halusi, että hänen huoneessaan vaihdetaan sängyn paikkaa. Sen vuoksi oli syytä käydä läpi lattialla lojuvat, tavaroita pursuavat laatikot ja lajitella niiden sisältö kiertoon laitettaviin, roskiin meneviin ja säilytettäviin.

Paperikasoja seuloessaan tytär antoi lähtötuomion oitis paperinukeille. Hän ei ollut koskaan oikein innostunut näpertämään niiden kanssa. Pehmeiden tavaroiden laatikoista kiertoon lähtivät nuket, niiden vaatteet, pikkuiset peitot ja lakanat. Barbit jäivät.

Poistettaviksi päätyneet nukenrattaat peri tyytyväinen pikkuveli, samoin kun Prinsessa-lehden kaksi vuosikertaa.

Roolivaatteet, hörhelömekot, kruunut ja keijukaisen siivet, olivat vielä keväällä ahkerassa käytössä aina kun tyttärellä oli kavereita leikkimässä. Nyt hän sekuntiakaan miettimättä siirsi ne poistettaviin.

"Joku pikku tyttö varmaan tykkää näistä", hän arveli ja lisäsi pinoon myös prinsessa-aiheiset palapelinsä.

Muistan ristiriitaisen olon, kun jokunen vuosi sitten vaalenpunainen alkoi vyöryä kotiimme tyttären joululahja- ja synttäripaketeissa.

Omassa lapsuudessani värimaailma oli lähinnä syvänkeltaista, ruskeaa ja kirkkaanpunaista. Lasten sukupuoliroolittaminen värien mukaan ei ollut niin päällekäyvää kuin nykyään. Vaalenpunainen on osoitettu pikkutytöille, ja siihen liittyvät mielikuvat hempeydestä, romanttisuudesta ja viattomuudesta tuntuvat todella oudoilta kun samalla pienille pojille tyrkytetään pyssyjä, kilpa-autoja ja hirviöitä. Tarjolla olevien maailmojen kaavamaisuus tökkii.

Pakkasimme isoon säkkiin roolivaatteet, palapelit ja nuket päiväkotiin vietäväksi. Nopeastipa prinsessakausi sujahti – se tuntui hivenen haikealta. Olen iloinen siitä, että barbit vielä jäivät. Leikin aika on elämässä hirmu lyhyt.

Onneksi kotonamme voi edelleen törmätä vaalenapunaisia nukenrattaita työntävään batmaniin.

Vessojen aateli majailee museoissa

Lapsuudessani ulkomaanmatkat olivat harvassa, mutta niinä kertoina kun perheemme lähti maailmalle, visiittejä rytmitti yksi pyhä sääntö: joka päivä on tutustuttava vähintään yhteen kirkkoon tai museoon.

Totuin sääntöön sitä kummemmin kyseenalaistamatta. Opin pitämään siitä, että katolisissa maissa kadulta oli mukava pujahtaa hetkeksi kirkon viileyteen, ja että nykytaiteen museot tarjoavat yllätyksiä ja ihmeteltävää.

Samaa museo tai kirkko päivässä -perinnettä olen jatkanut omien lasteni kanssa. Koska matkakohteemme ovat usein sellaisia, jotka olemme valinneet kulttuurinähtävyyksien perusteella, kuuluu moniin reissupäiviin useampi kirkko ja museon ohella usein myös linna tai puisto.

Kukaties äitini oli aikanaan hoksannut saman, minkä sittemmin olen oppinut reissatessani katraineni Euroopassa ja New Yorkissa. Lapsiperheille museot ovat parhaita kohteita, sillä niistä löytyy aina näyttelytarjonnan ohella siisti vessa.

Olen viime vuosina viettänyt runsaasti aikaa maailman hienoimpien museoiden vessoissa milloin vaippaikäisen kainaloon asti -kakkoja siivoten, milloin jo melkein omatoimisen seuralaisena.

EMMA- Espoon modernin taiteen museo pärjää hienosti myös vessarintamalla.

Helpotuksen tarjoamisen ohella museoiden vessat ilahduttavat usein myös esteettisesti materiaali- ja kalustevalinnoillaan.

Uusi kuuma peruna kulttuurilaitosten vessarintamalle on nousemassa kun perinteinen jako kahteen osastoon ei päde: pitäisikö naisten- ja miestenvessan lisäksi olla tarjolla myös sukupuolineutraali-wc?


Oheiset kuvat ovat New Yorkin Manhattanilla sijaitsevasta uudehkosta nykytaiteen museosta, tokiolaisen SANAA-arkkitehtien suunnittelemasta New Museumista. Siellä säväyttävä vessa löytyi muun muassa sisääntuloaulasta, jonne oli kadulta esteetön kulku kärryjen - myös pyörätuolin tai rollaattorin  - kanssa. Itse Ghost in the Machine -näyttelyssäkin oli hauskaa, vihreällä hissillä sai surrutella kerrosten välillä, toisten teosten sisälle saattoi mennä kurkistelemaan, toisia töitä puolestaan saattoi kuunnella. Olokin oli turvallinen, kun museon vartijat pitivät seuruettamme tarkkaan silmällä.

Opetusministeriön Kulttuuria kaikille -selvityksestä löytyy lisätietoa toiveista saada sukupuolineutraalit vessat museoihin.