Mediaanissa ja Mielikuvatoimisto - erilaiset blogiserkukset

Moni on ihmetellyt, miksi pidän kahta blogia. En ehdi päivittää molempia edes viikoittain. Eikö olisi fiksumpaa kanavoida aika ja ajatukset yhteen blogiin?

Kyllä, toki.  Ja toisaalta ei. Vaikka kirjoittaja onkin sama, ovat aihepiirit ja niiden käsittely erilaiset.

Aloitin bloggaamisen talvella 2012. Mediaanissa-blogissa olen ruotinut vapaa-ajan asioita ja perheen kanssa touhuamista. Ihastuin bloggaamisen vapauteen ja monipuolisuuteen. Vajavaisilla teknisillä taidollanikin saatoin luoda oman median, johon valitsin fontit, värit ja mallin, ideoin ja kirjoitin asioista, jotka minua kiinnostivat.

Syksyllä 2012 aloitin rinnalla matkablogin, kun vietin perheineni syksyn New Yorkissa.  Puraisuja Isosta Ompusta -blogissa kirjoitin päiväkirjanomaisesti, mitä oleminen vieraassa suurkaupungissa pienten lasten kanssa antaa ja vaatii.

Sen myötä minulle alkoi avautua myös visuaalisen viestinnän hurmaava maailma. Aiemmin kammosin tilanteita, joissa joudun viestintätehtävissä toimiessani valokuvaamaan; olin kamera kädessä tumpelo.

Silti aloin leikkiä valokuvaaja-graafikkoa blogimaailmassani. Aluksi se tuntui nololta, mutta kun hiukan opin, se osoittautui hauskaksi. Minulla on ollut ilo työskennellä loistavien valokuvaajien ja graafisten suunnittelijoiden kanssa, ja tiedän, että laadukkaita kuvia tai ilmeitä ei synny vain sattumalta. Siksi kynnys tähän leikkiin oli korkea.

Pian perhe- ja vapaa-ajan riennoista kirjoittaminen alkoi tuntua yksipuoliselta, sillä mielessäni kutkutteli jatkuvasti työelämän ilmiöihin liittyviä aiheita, jotka eivät istuneet Mediaanissa-blogiin eivätkä asiakkaille tekemiini toimeksiantoihin.

Tarvitsin uuden kanavan.

Perustin kesällä 2013 Mielikuvatoimisto-blogin, johon aloin purkaa havaintojani työelämän muutoksesta ja lieveilmiöistä. Kirjoituksiini tuli myös kriittinen vivahde. Mielikuvatoimiston julkaisuissa en ole käyttänyt valokuvia, sillä kuvituskuvat ovat mielestäni usein teennäisiä.

Blogeillani on sama äiti, mutta kaksosia ne eivät ole, vaan omanlaisiaan persoonia omine kavereineen. Kumpikin on läheinen ja tavallaan tukee toista - kuin työ ja harrastukset.

Olen alkanut kuitenkin harkita blogieni yhdistämistä ajankäytön, miksei lukijoidenkin kannalta. Työn kautta olen kokenut liikeyritysten liitoissa syntyvät hankaukset ja reviirien vetämisen vaikeuden. Blogifuusiossa saisin kokeilla omaa uusiutumiskykyäni. Voisi kenties syntyä jotakin uutta, kun limittäisin yhteen vapaa-ajan asioita ja työelämän näkökulmia. Uskaltaisikohan tuota kokeilla?

Värejä kaamoksessa

Missä kaikki värit! Olen ikävöinyt niitä loppuvuoden synkeinä, pitkinä viikkoina, kun paljaan maan likaisen harmaa ja kosteiden puunrunkojen tummuus ovat imaisseet ulkoa kaiken valon. Sisätiloissa ledien vaisu loiste nuuduttaa.

Värijanooni hain ja sain helpotusta kahdesta näyttelystä.  Marraskuussa Markus Konttisen näyttely Helsingissä Galerie Forsblomilla läikähdytti. Töiden vahvat värit säteilivät hillittyä energiaa. Maalausten keltaiset, punaiset, pinkit ja vihreät eivät hyökänneet eivätkä räiskähdelleet,  niissä oli lautautunutta voimaa ja mieltä rauhoittavaa tyyneyttä.

Hymyilevä ja keinuva vihreä (2013

Vaaleanpunainen järjestys (2014)

Kuvataiteilija Markus Konttinen (s. 1957) vaikuttaa myös Taideyliopiston Kuvataideakatemian dekaanina. Hassua kyllä, Forsblomilla nähtyjen töiden voimakkaat värit olivat sukua Taideyliopiston 2013 lanseerauksen yhteydessä käytetyille huomioväreille, neonpinkille ja -vihreälle. Värien sukuisuus oli varmasti sattumaa.

Tummaan punaiseen (2014)

Forsblomilta kivenheiton päässä sain virtaa toisen väritaiturin, Anita Snellmanin (1924-2006) töistä. Amos Anderssonin taidemuseo Yrjönkadulla esittelee Snellmanin värikkäitä maalauksia kahdessa kerroksessa vielä tammikuun toiselle viikolle. Virkistyin Snellmanin värikylvyssä ja toisten maailmojen tuulahduksesta ensin marraskuussa ja toisen kerran uudenvuodenaattona.

Jostakin syystä erityisesti värikkäiden teosten äärellä ajatus siitä, ettei taidetta tarvitse "ymmärtää", tuntuu toimivalta. Riittää kun antautuu sen puhuteltavaksi.

Lisätietoja:
Galerie Forsblom/Markus Konttinen
Markus Konttisen kotisivut markuskonttinen.net
Amos Andersonin taidemuseo