Ystäväni soitti ja pursuili intoa uudesta miesystävästään. Suuret tunteet jylläsivät niin voimallisesti, ettei hän saanut edes nukuttua.
Olin iloinen hänen puolestaan, mutta myös hiukan hämmästynyt. Kuviot olivat nimittäin tyystin toisenlaiset pari viikkoa takaperin. Silloin kuuma aihe oli kesälomalla löytynyt ihastus, jonka kanssa ystäväni jo varovasti pohti suhteen seuraavia askeleita. Nyt hänen eteensä oli yllättäen tupsahtanut toinen mies, joka oli vienyt heti jalat alta.
Ennen tätä romanssien ketjua kaverillani oli yli vuoden kuiva kausi, jolloin vaikutti siltä, ettei sopivaa könsikästä kenties enää koskaan ilmaannu. Toiveet ja odotukset uudesta suhteesta olivat kuitenkin suuret. Ja yks kaks varteenotettavia ehdokkaita tuntui riittävän joka sormelle.
Mikä saa ihmisestä yhtäkkiä sukeutumaan magneetin, joka alkaa vetää puoleensa hänen toivomiaan asioita?
Ensinnäkin tämä romanssikierteessä oleva ystäväni. Hänen ulkonäössään en ole havainnut suurempaa muutosta. Hän on ihan yhtä tyylikäs ja nätti kuin ennenkin, samoin fiksu ja hauska. Suorapuheisena hän on taatusti karkottanut aremmat kosijat, jos sellaisia on ylipäätään kohdalle osunut.
Voi olla, että hänen sisäisessä maailmassaan on tapahtunut joku liikahdus. Kukaties hän on aiempaa tietoisempi siitä, mitä etsii, ja osaa viestittää sitä ympäristöönsä. Ehkä avioerosta on jo kulunut sen verran aikaa, että hän osaa olla myös itsekseen, ja uuden arjen kuviotkin ovat tasaantuneet. Tilalle on tullut rentoutta.
Vastaavantyyppisen ilmiön olen kokenut töiden kanssa. Työrintaman ajoittaista hiljaisuutta olen jo oppinut tervehtimään hätääntymättä, sillä tiedän sen ennen pitkää häipyvän. Torpattujen juttuideoiden ja mönkään menneiden tarjousten lannistavassa suossa rämpimistä ei jaksa, ellei luota asiantilan muuttuvan. Ja se muuttuu. Yhtenä aamuna sähköposti alkaa taas laulaa ja puhelin helistä työtarjouksia. Vauhdikas karkelo käynnistyy kuin sormia napsauttamalla.
Aloin miettiä, onko tämä ilmiö sukua uutiselle, jonka bongasin äskettäin jostakin verkkosivuilta. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan sosiaalisessa mediassa statuksen tykkäämiset kasvattavat tykkääjien lukumäärää. Siis jos joku päivitys saa osakseen alussa tykkäämisiä, sitä enemmän se niitä poikii. Paljon "tykätty" asia jostakin syystä vetää ihmisiä puoleensa enemmän kuin sellaiset, joita juuri kukaan ei noteeraa. Selitystä tälle en muista - ehkä sitä ei ollutkaan, tai ainakaan kovin tieteellistä sellaista.
Voin kuvitella, että kun ihminen on tasapainossa, sinut tilanteensa ja toiveidensa kanssa, hän pääsee helpommin myönteiseen kierteeseen. Tietysti tavoitteisiin suunnistetaan valintojen voimin, mutta onnistumisessa on mukana myös joku muuttuja, jota on vaikea nimetä.
Hyväntahtoinen huomio nostaa esille kohteen luontaisen säteilyn ja voimistaa sitä. Mutta mikä huomion sitten alunperin laukaisee, on mysteeri.
