Säästäväisen riemuvoitto

Huh, onneksi kesäaleista tarttui tälläkin kertaa mukaan vain se kaikkein tarpeellisin.  

Rapujuhlat

Meillä on ollut kaveriperheen kanssa tapana järjestää yhteiset rapujuhlat elokuun lopussa. Aloittaessamme perinteen 12 vuotta sitten oli pöydän ympärillä neljä aikuista ja muutaman kuukauden ikäinen vauva. Kun viime perjantaina kokoonnuimme patiollemme, saimme kattaa rapuveitset yhdeksälle, sillä lapsia on vuosien varrella syntynyt neljä lisää.

Kekkereistämme on tullut kesän huipennus, jota muksutkin odottavat innoissaan. Valmistelu, menun suunnittelu,  pöydän kattaus  ja koristelu, on hauskaa juhlaan virittäytymistä. Tänä vuonna löysimme kellarista pussillisen rapuaiheista rekvisiittaa ilmeisesti  juhliemme alkuajoilta - rapuruokalappujen ja -lyhtyjen hintalaput kun olivat markoissa.

Usein säät ovat olleet suosiolliset, ja olemme nauttineet pyrstökkäitä taivasalla, loppukesän lämmön helliessä. Tänä vuonna oikukkaat sadekuurot meinasivat pilata hienon ulkokattauksen. Pöydän ylle ripustettu paperinen rapulyhty kastui niin, että punaiset norot valuivat pitkin valkeaa pöytäliinaa.

Tutussa seurueessa asia hoitui nopsaan yhteisvoimin. Pöytäliina pesukoneeseen, puhdas tilalle, astiat paikoilleen, lyhdyn jämät roskiin ja iso aurinkovarjo suojaamaan juhlijoita mahdollisilta uusilta vesiripsuilta.

Alkupalaksi söimme rapuja paahtoleivän, tillisilpun ja sitruunan kera. Palan painikkeeksi nautimme akvaviittia ja olutta, muksut saivat keltaista jaffaa. Nuorimmilta nälkäisiltä näpertely ravun kuorien kanssa meinasi ensin viedä hermot, mutta kun keitimme heille nakkeja alkupalaksi, alkoi askartelu sujua. Lapsikvintetin vanhin, 12-vuotias, käytteli rapuveistään jo varsin osaavin ottein.

Pääruokana maistui kermainen kivitattipasta raikkaan valkoviinin kera. Jälkkäriksi oli oman pihan marjoista leivottu mustaherukkavadelmatorttu vaniljavaahdon kanssa.

Aterian päätteeksi lapset kömpivät pihalle pystytettyyn telttaan pelaamaan. Aikuiset jäimme pöydän ääreen parantamaan maailmaa. Tähdet syttyivät, kääriydyimme filtteihin. Pihapuskista kuului kahinaa ja nopeasti käyvien leukojen rousketta.

Melko täydelliset rapujuhlat, jälleen kerran.

Mummon mustikat

Esikoinen kyläili mummon mökillä. He kävivät yhdessä mustikassa.  Äiti leipoi tuliaismarjoista piirakan. Kaikki olivat tyytyväisiä.  

Naturel

Missä vaiheessa meikistä tulee niin kiinteä osa omaa ulkonäköä, että ilman sitä näyttää jotenkin oudolta? Valvoneelta tai  hiukan kulahtaneelta.

Yleensä perusvarusteeni on ripsiväri, jota ilman tuskin vien edes roskapussia. Huulipunaa en käyttänyt vuosiin, kun aina kulloinkin pienin lapsista löysi sen  ja väritti naamansa lisäksi seiniä. Nyt kuopuksen pahin töhryvaihe on ohi ja olen taas ryhtynyt käyttäjäksi: mikään ei niin nopsaan piristä ilmettä kuin huulipuna.

Kesällä meikkiä ei kaipaa, kun kalpea naama saa vähän aurinkoa. Lomaa on se, kun aamutoimiksi riittää pukeminen ja hampaiden harjaus. Viikko purjeveneessä tekee mukavan harvennuksen hiusten pesuun ja muutenkin nakertaa yleisen hygienian tasoa. Meikkejä ei tule edes mieleen pakata mukaan.

Kuluneen loman tuoksinassa huomasin taas ihmetteleväni, miten tyytyväisinä palaamme luonnontilaan viikoiksi. Miehen lomaparta rehotti.  Kampaa ei ollut kaivannut aikoihin kai kukaan perheessämme.  Aikaa vietimme myös järvessä, meressä ja saunassa, joten melko puhtaita sentään olimme koko joukko.

Metsittyneitä, hapsottavahiuksisia. Lomalaisia.

Ensi viikolla on ensimmäinen työpalaveri ja minun pitää laittaa iso lappu itselleni, että muistan lähtiessä piirtää silmät päähän. Työrooli sen kai vaatii - itse olen tähän naturel-lookiini jo tottunut.

Autuas arki

Ylistys aamuherätyksille ja ajoissa nukkkumaanmenoille! Eläköön rytmi ja toistuvat toimet! Tulkoon tylsyys!

Kukapa nyt ei kesälomaa intona odottaisi, mutta kun on tarpeeksi monta viikkoa viettänyt perheen kanssa sukumökeillä ja veneessä vaihtelevissa sääoloissa,  saa ihannoitu vapaus toisenlaisiakin sävyjä.

Loma lienee siis tehnyt tehtävänsä.  Palaan arkeen iloisin odotuksin ja täynnä virtaa. Lasten harrastukset - onneksi kohtuullinen määrä - alkavat vasta elokuun lopulla, joten haku- ja vientiaikataulut käynnistyvät vasta silloin.

Kaikella on taas paikkansa ja aikansa kesäkauden vellomisen jälkeen. Laitan kellon takaisin ranteeseen.