Heräsin aamulla hipsteriärsytykseen.
Myönnettäköön heti kärkeen, etten oikeasti tiedä, mitä hipsteri-nimitys virallisesti kattaa. Mielessäni hipsterit ovat niitä tyyriisti ja rennon trendikkäästi pukeutuvia tyyppejä, joilla on akateeminen loppututkinto kauppiksesta, valtsikasta tai taidealalta, työpaikka suunnittelu- tai viestintätoimiston kaltaisessa, jotka satsaavat laadukkaaseen arkeen niin muotoilun kuin syömisenkin suhteen, ja uskovat kasvihuoneilmiöön.
Hipsteri asuu Helsingin tai Turun keskustassa oivaltavasti remontoidussa asunnossa. Hipsterikaksiot ovat sisustuslehtien peruskauraa. Niissä on mietittyjä yksityiskohtia, erikoisia esineitä lapsuudenkodista tai matkoilta, huippudesignia ja kirpparilöytöjä huolettoman harkitusti yhdisteltynä. Paljon valkoista. Täydellisin hipsteriasunto on newyorkilaistyylinen loft.
Elämää hipsterikotiin tuo ulkomailta pelastettu älykäs löytökoira tai toinen hipsteri.
Hummerit ja macaronit hipsteri hakee Stockan Herkusta, luomulihan ja -juurekset Eat & Joystä, sushia hän syö ulkona harva se päivä. Siwa on hipsterille vulgääriyden huipennus, sieltähän ei saa kuin keskiolutta. Ainoastaan kriisissä, kuten juhlien jälkeisenä sunnuntaiaamuna, hän voi luikahtaa sinne ostamaan kevytjaffaa.
Viikonloppuisin ystävät kokoontuvat hipsterin valkeaan, teräksellä silattuun keittiöön valmistamaan yhdessä monimutkaisia gourmet-aterioita. Sienet ovat hipsterin uusin innostus, sillä Hoyerin Saimikin sienestää. Sieniretketkelle hipsteri suuntaa kavereineen kaupungin ulkopuolelle oransseissa Huntereissaan autopoolin näppärällä kiesillä.
Hipsterin elämässä mielenkiintoinen, luova työ on etusijalla, illat täyttyvät kuntoilusta, kekkereistä ja näyttelyn avajaisista. Iltarientoihin naishipsteri suuntaa suoraan töistä ammattimaisesti asusteita vaihtamalla: tennarit vaihtuvat Louboutineihin ja jättiolkakassi retrokirjekuorilaukkuun.
Työmatkat hipsteri kulkee kävellen, Jopolla, mummopyörällä tai lentokoneella, tosin viimeksi mainitusta hän maksaa vapaaehtoista lentoveroa ja potee hiukan tunnontuskia.
Yhtä kaikki, juuri ulkomaille suuntautuvat työ- ja lomamatkat ovat hipsterin garderoobin a ja o. Hän tuntee maailman metropolit kuin oman astiakaappinsa, ja hankkii muotia suoraan lempisuunnittelijoidensa butiikeista. Tyylistään hän ei tingi, eikä sorru feikkipradaan. Hän on aina huoliteltu ja käy säännöllisesti kampaajalla, kasvo- ja vartalohoidossa, hampaiden valkaisussa sekä suolihuuhtelussa.
Hipsterille työ on ainoa syy sairastua, kropastaanhan hän huolehtii kuntoilun ja ruokavalion avulla. Kun burn out kurkkii olan takana, hipsteri pitää töistä breikin. Silloin hän lähtee puoleksi vuodeksi joogaamaan Intiaan tai taidekurssille Italiaan. Mindfulness on tietysti tärkeää, sitä hän harjoittaa päivittäin.
Luonteeltaan hipsteri on melko mukava ja valoisa. Hän seuraa valppaasti maailman menoa, ja on tehnyt arjestaan kiehtovan brändin, jota hän täydentää nokkelilla twiiteillä. Englanninkielisiä sanontoja ja kielikuvia hän laskettelee eri yhteyksissä, välillä toki myös ranskaa. Se ei ole ihme, sillä hän lukee jatkuvasti uusinta ulkomaista kirjallisuutta, jota tilaa Amazonista.
Vähempikin ärsyttää lähiöön muumioitunutta einesarjen pyörittäjää, jonka eteisessä pesii kenkävuori ja hiuksissa kaksihaaraisia.
Vaikka hipsteri onkin hieman vieraantunut elämän varjopuolien viileydestä, hän on silti tarkemmin katseltuna oikeastaan aika suloinen ja vie elämäntavallaan möllikkäkulttuuriamme uuteen suuntaan.
Pahin ärsytys meni juuri ohi. Ehkä täysverinen hipsteri elääkin vain sisustuslehtien humpuukimaailmassa.
