Helsingin rannat keskustasta itään tarjoavat loputonta löytämisen riemua lähimatkailijalle.Sunnuntaina suuntasimme Laajasalon luoteisrannalla sijaitsevaan Tullisaaren puistoon. Pakkasimme pyörän peräkärryyn nuorimmaisen, viltin ja eväät. Isommat muksut ottivat omat pyörät alleen.
Pilvetön, huikasevan sininen taivas, lämmittävät säteet. Loppukesän aurinkopäivien mausteena on myös haikeus. Koskaan ei tiedä, onko kyseessä viimeinen T-paitakeli ennen ensi kevättä.
Pitkä pyöräletkamme eteni turvallisesti pyöräteitä pitkin. Herttoniemen kartanon mailla tököttivät heinät edelleen seipäillä. Arvailimme, jatkuuko cityviljelijän heinäntekokausi pidempään kuin maalaisserkuillaan, vai onko kyseessä näytösluonteinen juttu.
Rantaa seurailevaa hiekkatietä poljimme muutaman hengästyttävän ylämäen, vihdoin rivitalorivistön jälkeen avautui laaja nurmikenttä ja korkeita jalopuita; Tullisaari.
Tullisaaren eli Turholmin kulttuurihistoriallisestikin arvokkaan puiston tunnetuin maanmerkki on varmaankin oopperalaulaja Aino Acktén (1876-1944) uusrenesanssityylinen huvila. Ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt laulatajatähtemme vietti oranssissa puuhuvilassa kesiään 40 vuotta, ja emännöi siellä myös ystäviään Albert Edeldfeltistä Eino Leinoon ja Jean Sibeliukseen. Voi vain kuvitella, miten hilpeitä illanistujaisia huvilassa on kesäisin vietetty. Korkealta kukkulalta näköalat merelle ja Kulosaareen päin ovat upeat, arvatenkin myös huvilan yläkerran pyöreästä tornihuoneesta.
Tätä nykyä Aino Acktén huvila on Helsingin kaupungin omistuksessa. Se ehti jonkin aikaa toimia suosittuna kamarikonserttitilana, mutta nyt se on homevaurioiden vuoksi toistaiseksi suljettu. Korjaamiseen tarvittaisiin rutkasti rahaa. Sitä ei tietenkään ole.
Huvilan kukkaistutukset on hoidettu huolella, muuten talo pihapiireineen huokuu hiljaisuutta.
Muualla puistossa istutuksia ei juurikaan ole. Tullisaaren puistolle antavat luonnetta nurmikenttää halkovat hiekkatiet, meri sekä isot tammet, männyt, lehmukset ja pihlajat. Keskeltä kukkulaa löytyy sireenimaja, johon lapset oitis kirmaisevat. Kävelytien varrella on penkkejä, joille saa istahtaa ihailemaan merimaisemia. Laiturilta voi pulahtaa uimaan.
Levitimme viltin rinteeseen, josta avautuu kaunis näköala Kulosaareen ja Herttoniemenrantaan. Pyöräilyn herättämä nälkä yhdistettynä raikkaaseen meri-ilmaan tekivät sen, että eväspatongit, keksit ja mehu hupenivat nopeasti.
Elokuun auringon helliessä loikoilimme hetken vailla maallisia murheita.
