Tytär halusi, että hänen huoneessaan vaihdetaan sängyn paikkaa. Sen vuoksi oli syytä käydä läpi lattialla lojuvat, tavaroita pursuavat laatikot ja lajitella niiden sisältö kiertoon laitettaviin, roskiin meneviin ja säilytettäviin.
Poistettaviksi päätyneet nukenrattaat peri tyytyväinen pikkuveli, samoin kun Prinsessa-lehden kaksi vuosikertaa.
Roolivaatteet, hörhelömekot, kruunut ja keijukaisen siivet, olivat vielä keväällä ahkerassa käytössä aina kun tyttärellä oli kavereita leikkimässä. Nyt hän sekuntiakaan miettimättä siirsi ne poistettaviin.
"Joku pikku tyttö varmaan tykkää näistä", hän arveli ja lisäsi pinoon myös prinsessa-aiheiset palapelinsä.
Omassa lapsuudessani värimaailma oli lähinnä syvänkeltaista, ruskeaa ja kirkkaanpunaista. Lasten sukupuoliroolittaminen värien mukaan ei ollut niin päällekäyvää kuin nykyään. Vaalenpunainen on osoitettu pikkutytöille, ja siihen liittyvät mielikuvat hempeydestä, romanttisuudesta ja viattomuudesta tuntuvat todella oudoilta kun samalla pienille pojille tyrkytetään pyssyjä, kilpa-autoja ja hirviöitä. Tarjolla olevien maailmojen kaavamaisuus tökkii.
Pakkasimme isoon säkkiin roolivaatteet, palapelit ja nuket päiväkotiin vietäväksi. Nopeastipa prinsessakausi sujahti – se tuntui hivenen haikealta. Olen iloinen siitä, että barbit vielä jäivät. Leikin aika on elämässä hirmu lyhyt.
Onneksi kotonamme voi edelleen törmätä vaalenapunaisia nukenrattaita työntävään batmaniin.
