Vapaata kelluntaa

Tässä ensimmäinen blogini. Tarkoitus on kirjoittaa ajatuksia siitä,  miten elannon ansaitseminen vapaana tekijänä, yhdenlaisessa välitilassa, luonnistuu. Varmasti käsittelen myös elämäni tärkeitä asioita, perhettä ja vanhemmuutta, ja tuumin itseäni kiehtovaa teemaa; miten mitata elämässä onnistumista. Sivujuonteita luultavasti rönsyää, ainakin jotain ruoanlaitosta ja yrttien kasvatuksesta.

Ennen vapaaksi ryhtymistä olin kaksitoista vuotta vakituisessa työsuhteessa. Totuin palkallisiin lomiin, puhelinetuihin ja kunnollisiin työtuoleihin - atk-tuesta ja työterveyshuollosta puhumattakaan. Aika isoja juttuja näin jälkikäteen katseltuna.

Nyt kun olen vuoden verran kustantanut kaiken omasta pussista, välillä tulee mieleen, mitä järkeä tässä on? Olen valovuoden päässä palkollisten eduista. Palkallista lomaa en voi pitää, enkä maksaa asiallista eläkettä. Tai no, ainakaan vielä. Yksi kaveri juuri valitteli puolileikillään, miten hankalaa on saada yhdeksän ja puolen viikon lomat mahdutettua oman ja puolison kalentereihin.  Siihen lomatasoon ei pienyrittäjä ihan helposti yllä. 

Työpalkkiot tulevat vähän miten sattuu. Kun flunssa iskee, sairastan omaan piikkiin.  Kannettava Maccini on toistaiseksi toiminut kuin unelma, enkä ole kertaakaan joutunut sen vuoksi pulaan. Kun tietokone-ongelman päivä koittaa, pelkään, että se tulee kalliiksi. 

Vapaan työn edut ovat henkisellä puolella. Tärkeintä on juuri vapaus. Töiden ideoinnissa, toteutustavassa ja aikatauluissa. Hommia ei tarvitse nakutella kellokortin mukaan. Välillä voi hakea muksut hoidosta, laitella välipalat, haukata happea. Töitä voi jatkaa illalla, kun lapset nukkuvat, on rauhallista ja ajatus taas juoksee. Huonoa omaatuntoa lasten suhteen ei tarvitse potea. Ehtii olla läsnä.

Entisessä elämässäni arki oli suorittamista ja ajan kanssa kilpailua. Kiire päiväkotiin, töihin, palaveriin, kotiin... aina myöhässä jostakin. 

Hyvä puoli on sekin, ettei tarvitse kuluttaa elämää turhissa palavereissa.