Hirveä meteli, odottelua, kuulumisten huutelua pöydän toiseen päähän ja taas odottelua. Puuttuvia ruokailuvälineitä, jäähtyneitä annoksia. Lisää odottelua.
Näin alkoi iloinen iltamme kaveriperheen kera Linnanmäen uudessa fiinimpien ruokapaikkojen keskittymässä, Kattilassa.
Ihanaa, että Lintsillä yritetään nostaa ravintolapalveluiden tasoa. Paikka on lapsiperheille miltei pakollinen kesäkohde, ja olisi kiva syödä muutakin kuin kelmeitä hodareita lokkeja väistellen.
Mutta valitettavasti kehitys on jäänyt pahasti vaiheeseen.
Ensinnäkin tilan akustiikka. Se on katastrofaalinen. Kattilassa on kuusi erilaista ravintolaa, jotka on erotettu toisistaan vain sermirakenteella. Kun ykköskohderyhmää on väkisinkin lapsiperheet, on selvää, että meteliä asiakkaista lähtee. (En tosin usko, että desibelitaso on alhainen silloinkaan kun äänessä on eläkeläisporukka tai iltaa viettäviä pukumiehiä. )
Aurinkoisena torstaina ravintolat olivat melko täynnä, mikä on tietysti mukavaa yrittäjien kannalta. Mutta tila oli kaoottinen ja levoton, sillä metelimassan yli nousivat lasten huudot, ruokailuvälineiden putoamiset, tuolien kolahtelut. Nuoret tarjoilijat näyttivät epätoivoisilta.
Akustiikka on valtavan tärkeä osa tilaa. Kaikuisassa paikassa ei kuule edes omia ajatuksiaan saati kykene puhumaan oman pöytäseurueen kanssa. Oma ääneni on sen korkuinen, että se häviää taustahälyyn.
Hyvässä akustiikassa pöytäseurue voi vaivatta keskustella keskenään. Akustiikka luo tilaan intiimiyttä, ja sitoo äänimaailman osaksi tilan viihtyisyyttä ja luonnetta. Sen suunnittelu on vaativaa, ja siksi sitä tekevät sen alan ammattilaiset.
Ei voi sanoa että akustiikka olisi sentään puoli ravintolakokemusta, mutta kyllä se vaikuttaa siihen, meneekö uudestaan. Hyvä palvelu ja ruoka ovat toki pääasia. Kattilan burgereissa ei ollut suolaa säästelty, mutta ne olivat maukkaita jäähtyneinäkin. Palvelu oli etanamaisen hidasta, eikä pahoitteluja unohteluista saati viivästelyistä kuulunut.
Harmi.
Näin alkoi iloinen iltamme kaveriperheen kera Linnanmäen uudessa fiinimpien ruokapaikkojen keskittymässä, Kattilassa.
Ihanaa, että Lintsillä yritetään nostaa ravintolapalveluiden tasoa. Paikka on lapsiperheille miltei pakollinen kesäkohde, ja olisi kiva syödä muutakin kuin kelmeitä hodareita lokkeja väistellen.
Mutta valitettavasti kehitys on jäänyt pahasti vaiheeseen.
Ensinnäkin tilan akustiikka. Se on katastrofaalinen. Kattilassa on kuusi erilaista ravintolaa, jotka on erotettu toisistaan vain sermirakenteella. Kun ykköskohderyhmää on väkisinkin lapsiperheet, on selvää, että meteliä asiakkaista lähtee. (En tosin usko, että desibelitaso on alhainen silloinkaan kun äänessä on eläkeläisporukka tai iltaa viettäviä pukumiehiä. )
Aurinkoisena torstaina ravintolat olivat melko täynnä, mikä on tietysti mukavaa yrittäjien kannalta. Mutta tila oli kaoottinen ja levoton, sillä metelimassan yli nousivat lasten huudot, ruokailuvälineiden putoamiset, tuolien kolahtelut. Nuoret tarjoilijat näyttivät epätoivoisilta.
Akustiikka on valtavan tärkeä osa tilaa. Kaikuisassa paikassa ei kuule edes omia ajatuksiaan saati kykene puhumaan oman pöytäseurueen kanssa. Oma ääneni on sen korkuinen, että se häviää taustahälyyn.
Hyvässä akustiikassa pöytäseurue voi vaivatta keskustella keskenään. Akustiikka luo tilaan intiimiyttä, ja sitoo äänimaailman osaksi tilan viihtyisyyttä ja luonnetta. Sen suunnittelu on vaativaa, ja siksi sitä tekevät sen alan ammattilaiset.
Ei voi sanoa että akustiikka olisi sentään puoli ravintolakokemusta, mutta kyllä se vaikuttaa siihen, meneekö uudestaan. Hyvä palvelu ja ruoka ovat toki pääasia. Kattilan burgereissa ei ollut suolaa säästelty, mutta ne olivat maukkaita jäähtyneinäkin. Palvelu oli etanamaisen hidasta, eikä pahoitteluja unohteluista saati viivästelyistä kuulunut.
Harmi.
 |
| Onneksi vanha kunnon Karuselli heppoinen toimi ja tenhosi. |
